Vastuullisella suunnittelulla on pitkä historia, mutta moni sen nykyaikana tärkeistä osa-alueista ei ole vielä valtavirtaistunut. Koko suunnittelualaa odottaa suuret muutospaineet, kun globaali hiilibudjetti pitäisi huomioida osana kaikkea päätöksentekoa. Päivittyneet ja edelleen päivittyvät päästölaskennan yleiset menettelytavat1 ovat terävöittäneet yhteistä ymmärrystämme rakennushankkeiden päästöistä, ja jokaisessa hankkeessa hiilijalanjälkeä tulisi jatkossa ohjata määrätietoisesti alaspäin puhuaksemme todellisesta vastuullisesta suunnittelusta 2020-luvulla.
Yli puoli vuosisataa keskustelua vastuullisesta suunnittelusta
Seuratessa nykyajassa tapahtuvaa ilmastonmuutokseen liittyvää keskustelua on hyvä välillä katsoa myös taaksepäin. 60- ja 70-luvulla on julkaistu useita ilmastokeskustelulle edelleen merkittäviä teoksia, ja vastuullisen suunnittelun teemassa yhdeksi tärkeimmistä teoksista yhä nostetaan Victor Papanekin vuonna 1970 julkaistu teos ’Turhaa vai tarpeellista?’ (englanniksi ’Design for the Real World’, suomenkielinen versio julkaistiin 1973). Tässä teoksessa onnistutaan hahmottelemaan edelleen merkittäviä ehdotuksia kestävämmän suunnittelun osalta. Näitä ovat esimerkiksi kiertotalouden, luontopohjaisten ratkaisujen ja asiakaslähtöisyyden perusajatusten esiintuominen, lyhytikäisten tuotteiden suunnittelun problematiikka sekä systeemisten ja yhteiskunnallisten ongelmien kuvaaminen ehdottaen ratkaisuksi muotoiluprosesseja ja monialaisten tiimien yhteiskehittämistä.
Joiltakin osin toki teksti ja ajatukset eivät ole enää ajankohtaisia, mutta siltikin Papanekin kyky kuvata vastuullisen suunnittelun osa-alueita oli aikaansa edellä. 60-luvun loppupuolella Suomessa oli aktiivista liikehdintää näiden teemojen äärellä, ja nimenomaan Suomessa järjestettiin vastuullisen muotoilun historian kannalta merkittäviä seminaareja, joissa uutta maailmaa luonnosteltiin. Papanek myös kävi Suomessa useasti luennoimassa.
Hiilibudjetin asettamat haasteet
Selvää on, että lähitulevaisuudessa tarvittavat muutokset olisivat pienempiä, mikäli 60- ja 70-luvuilla tapahtunut aktiivinen liikehdintä ja maapallon kantokyvyn rajoissa toteutuva hyvä elämä olisivat valtavirtaistuneet aiemmin.
Vaikka historiaan sukeltaminen tarjoaa kontekstia nykyiselle ilmastokeskustelulle, tämänhetkiseen tilanteeseemme pohjautuva tieto ja siitä johdetut uudet tavat suunnitella, rakentaa ja käyttää jokapäiväisiä ympäristöjämme johdattelevat meidät nykyhetkessä tarvittaviin toimiin.
IPCC:n vuonna 2018 julkaistu raportti2 herätti laajaa keskustelua ja nosti esille 1,5- ja 2-asteen maailmojen mittavat eroavaisuudet. Kyseisen raportin jälkeen ilmastotoimien kiireellisyys nousi julkiseen keskusteluun ennennäkemättömällä tavalla. Korona pysäytti normaalin arkemme, ja globaali shokki antaa mahdollisuuden uudenlaiselle ekologiselle jälleenrakennukselle. Elokuussa 2021 julkaistu IPCC:n kuudennen arviointiraportin ensimmäinen osa3 painottaa päästövähennysten kiireellisyyttä entisestään: edelleen on olemassa kapeneva mahdollisuus saavuttaa tavoiteltu 1,5-asteen lämpeneminen, mutta se tulee vaatimaan laajoja toimia välittömästi.
Vielä on kuitenkin epäselvää, mihin lämpenemisen lukemaan tulemme pääsemään, ja siksipä aktiivisia toimia kannattaa ja tulee tehdä jokaisen arjessa jokaisena päivänä. Kaikki päästöjä vähentävät toimet ovat tärkeitä erityisesti kulutusintensiivisissä länsimaissa, jotta lämpeneminen ja sen katastrofaaliset seuraukset minimoitaisiin.
Hiilibudjetin merkityksen sekä ilmastotransformaation kiireellisyyden kiteyttää hyvin usean skenaarion sisältämä kaavio, jossa visualisoidaan ilmastotoimien vaikutukset suhteessa globaaliin hiilibudjettiin4. Mitä kauemmin odotamme, sitä nopeammin laajoja toimia tulee toteuttaa.
Koronan aikana päästöt eivät ole päässeet kehittymään entisellä tavalla5, ja lähitulevaisuuden toimet ovat erittäin merkityksellisiä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. 2020-luku vaikuttaisi tosiaankin olevan viimeinen vuosikymmen, jolloin muutos kestävään elämäntapaan on mahdollista tehdä ilmaston merkittävän lämpenemisen välttämiseksi.
Mikä on suunnittelijoiden rooli?
Jokaisen toimialan tuleekin nyt viimeistään asemoida itseään uudelleen ilmastokriisin ja luontokadon estämiseksi, ja viime aikoina onkin Suomessa esimerkiksi tehty toimialakohtaisia tiekarttoja vähähiilisyyteen6. Korona on samalla tuonut isoja muutostarpeita esimerkiksi tulevaisuuden työelämän muotoiluun sekä nostanut tarvetta pyrkiä ennakoimaan tulevaisuuden muutoksia entistä paremmin.
Rakentamisen päästöt ovat erittäin merkittäviä kansallisesti ja maailmanlaajuisesti. Tämä liittyy erityisesti toimialan resurssi-intensiivisyyteen sekä lopputuotteen eli rakennuksen koko elinkaaren aikaisiin päästöihin. Suunnittelijoiden merkitys on tässä yhtälössä huomattava, vaikka päästöjä toki minimoidaankin yhteistyössä hankkeen eri asiantuntijoiden ja tilaajatahojen kanssa.
Sisustusarkkitehtien työn kautta valikoitujen materiaalien ja tuotteiden päästöjen todentaminen hankekohtaisesti on muuttunut selkeämmäksi uusien laskentaohjeiden kautta. Nyt päästölaskennan tullessa yhä arkipäiväisemmäksi huomio kiinnittyy siihen, miten hiilijalanjälkeä voidaan ohjata hankkeen aikana mahdollisimman alhaiseksi.
Tämän lisäksi tulee panostaa hiilikädenjälkeen eli niihin positiivisiin vaikutuksiin, joita ei olisi ilman kyseistä hanketta syntynyt. Päähuomion tulee kuitenkin olla negatiivisten vaikutusten minimoimisessa.
Ilmastoviisas suunnittelu vaatii tiivistä yhteistyötä
Hiilijalanjäljen ohjaaminen tulisi alkaa yksittäisen hankkeen alkuvaiheesta lähtien ja sitä tulee jatkaa aina loppumetreille saakka. Hankkeen tavoitteita ja reunaehtoja määritettäessä ympäristöasioiden tulisi olla yhä enemmän keskiössä, ja hiilijalanjäljen lisäksi tulee asettaa hankekohtaisia tavoitteita esimerkiksi kiertotalouteen liittyen. Asiakkaiden aitojen tarpeiden ymmärtäminen, elinkaarisuunnittelu sekä muuntojouston varmistaminen jokaiseen tilaratkaisuun ovat merkittäviä vastuullisen suunnittelun kulmakiviä.
Tärkeää on myös hahmottaa suurimpien hyödynnettävien materiaali- ja tuotekategorioiden ympäristövaikutuksia esimerkiksi ympäristöselosteiden kautta sekä minimoida uusiutumattomien, neitseellisistä raaka-aineista valmistettujen materiaalien hyödyntäminen.
Uudisrakentamista tulisi edistää vain, mikäli tarvittavaa ratkaisua ei voida edistää peruskorjaamalla, sillä runkorakenteisiin sitoutuneet päästöt tulisi pitää alkuperäisessä käytössä mahdollisimman pitkään. Sisätiloissa tulee pyrkiä säästävään korjausrakentamiseen8. Kaikessa kiertotalouden mukaisessa suunnittelussa on huomioitava rakenteiden terveellisyys.
Vastuullisia suunnittelustrategioita on lukuisia ja harva niistä on täysin uusi. Edelläkävijämäisiä hankkeitakin on varmasti toteutettu menneinä vuosina, mutta nyt tästä on pikaisesti tultava normaalia toimintaa.
Vastuullisesta suunnittelusta tulisi käydä enemmän dialogia, jotta voisimme oppia tehokkaammin ja soveltaa parhaita ratkaisuja ja käytänteitä pikaisesti. Tämä on meidän yhteinen haasteemme niin suunnittelutoimistoissa, hankintaorganisaatioissa kuin valmistavalla puolellakin. Myös asiakaskunta on koko ajan kiinnostuneempi vastuullisuudesta, ja julkisella sektorilla kilpailutuskriteerien voi odottaa tiukkenevan.
Fiksulla yhteistyöllä voimme varmistaa, että jokainen tilamuutoshanke on askel kohti kestävämpää Suomea, ja että saavutamme ilmastotavoitteemme9. Samalla asetetut tavoitteet ovat tuoneet esiin akuutin tarpeen hiilineutraalin arjen muotoilulle sekä uudenlaisille tuote- ja palveluinnovaatioille. Monen asian voi odottaa muuttuvan tulevaisuudessa, ja nyt työelämässä toimivilla on vastuu ja velvollisuus huomioida tulevat sukupolvet entistä paremmin osana tämänpäiväisiä valintojamme.
Lähteet/lisätietoa:
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161761
- https://www.ipcc.ch/sr15/
- https://www.ipcc.ch/report/ar6/wg1/#FullReport
- https://www.nature.com/news/three-years-to-safeguard-our-climate-1.22201
Skenaariokuvan suora linkki: https://media.springernature.com/relative-r300-703_m1050/springer-static/image/art%3A10.1038%2F546593a/MediaObjects/41586_2017_Article_BF546593a_Figb_HTML.jpg?as=webp
Huomioitavaa: IPCC:n kuudennen arviointiraportin ensimmäisessä osassa päivitettyjä ilmastoskenaarioita
https://www.nature.com/articles/d41586-021-00090-3
https://www.nature.com/articles/s41558-020-0797-x
- https://tem.fi/tiekartat
- https://www.senaatti.fi/tyoymparistot/inspiraatio/artikkeli/porvoon-virastotalon-tyomaa-toi-kokemusta-kiertotaloudesta/
https://figbc.fi/referenssi/porvoon-yhteistilahanke/
- https://www.ymparisto.fi/fi-fi/rakentaminen/korjaustieto/taloyhtiot/korjaushankkeet/Materiaalitehokkuus_ja_jatehuolto/Saastava_korjaaminen
- https://valtioneuvosto.fi/marinin-hallitus/hallitusohjelma/hiilineutraali-ja-luonnon-monimuotoisuuden-turvaava-suomi
Kuvaaja: Anna Autio
Riikka Manninen on työympäristökehittämisen, ympäristövastuun ja palvelumuotoilun asiantuntija Senaatti-kiinteistöissä*.
Riikka on ollut perustamassa SIO:n vastuullisen suunnittelun työryhmää.
*Senaatti-kiinteistöt on valtion kiinteistöomistaja ja kehittäjä. Senaatti julkaisi kesäkuussa 2021 omat hankekohtaiset vähähiilisyyden tavoitteensa. Alustavasti ohjaaviksi tavoitteiksi Senaatti-kiinteistöillä on asetettu 25 % säästö uudisrakennushankkeiden ja 15 % säästö perusparannushankkeiden hiilijalanjäljestä. Säästö lasketaan elinkaariasiantuntijan määrittämästä hankekohtaisesta hiilijalanjäljen vertailuarvosta. Suomessa on kaavailtu, että hiilijalanjäljen laskenta ja raja-arvot tulisivat osaksi rakennuslupaa vuoteen 2025 mennessä.