Mitä Laitetaan?

kuva: Main Interiors Oy Kuvaaja: Anna Rautio

Kysymys on jokaisen sisustusarkkitehdin mielessä useamman kerran suunnitteluprosessin aikana. Erityisesti kysyn tätä itseltäni pintamateriaalien kohdalla. Mitä laitetaan ja miksi? Miten tämä valinta vaikuttaa kokonaisuuteen suunnitelmassa? Entä käyttöön ja kokemukseen? Yhä useammin huomaan myös kysyväni itseltäni, miten tämä valintani vaikuttaa ympäristöön?

Ympäristöministeriön mukaan maapallon luonnonvaroista noin 50 % ja jalostamattomasta energiasta noin 40 % käytetään rakennuksissa ja rakentamisessa, ja rakennussektori tuottaa globaalisti noin 35 % kasvihuonekaasupäästöistä ja 30 % jätteestä. Rakentamisen aiheuttama maankäyttö sekä raaka-aineiden kulutus vaikuttavat merkittävästi sekä luontoon että ilmastoon.

Tämä tieto aiheuttaa vielä enemmän päänvaivaa ja tuskaa. Ekologista omatuntoa voi kuitenkin helpottaa ottamalla huomioon kiertotalouden mukainen ajattelu suunnitteluprosessissa, jolloin pyritään muun muassa siihen, että rakennukset tehdään pitkäikäisiksi, huollettaviksi ja korjattaviksi.

Pitkäikäisyys pintamateriaalien kohdalla voi tarkoittaa monia asioita. Itse ajattelen niin että aikaa kestävät värivalinnat, oikea kulutuksenkesto ja huoltamismahdollisuudet takaavat mahdollisimman pitkäikäisen lopputuloksen. Tällaisia materiaaleja voisivat esimerkiksi olla massiivipuiset pinnat, tasokkaat parketit, joissa on paljon hiomisvaraa ja kovat kivi/puristelaatta lattiat, jotka kestävät erinomaisesti kulutusta.

Myös monikäyttöisyys ja muunneltavuus tukee kestävän kehityksen arvoja samalla palvellen jatkuvassa muutoksessa olevia julkisia tiloja. Tällaisista pintamateriaaleista olen itse erittäin innoissani. Olen saanut olla seuraamassa, kun kitkapohjainen tekstiilipalamatto on muuttanut yrityksen mukana toimitilasta toiseen. Lisäksi myös muut kelluvana asennetut lattiat ja modulaariset helposti muunneltavat seinäelementit tuovat joustavuutta tilojen suunnittelulle ja eri käyttöskenaarioiden pohtimiselle.

Eniten mielessäni kuitenkin kummittelee ajatus valtavista jätevuorista kaatopaikoilla täynnä jonkun suunnittelijan aikoinaan suunnittelemia materiaaleja. Sinnekö myös omien suunnitelmieni toteutukset päätyvät?

Lohdullinen ajatus löytyy onneksi cradle to cradle tuoteprosessimallista, jossa tuotteen käytön jälkeen materiaali hyödynnetään uudelleen uudeksi tuotteeksi. Materiaalit siis kiertävät uudelleen, eivätkä päädy kaatopaikalle. Tällaisia pintamateriaaleja on jo markkinoilla ja toivoisin, että näitä nostettaisiin koko ajan vahvemmin esille. Ehkä me sisustusarkkitehdit voisimme auttaa tässä asiassa ja alkaa pyytää valmistajilta tarkempia selvityksiä siitä, mikä on pintamateriaalin kohtalo siinä vaiheessa, kun se on tullut tiensä päähän. Voiko materiaalin vielä hyödyntää, vai päätyykö tuote ongelmaksi tuleville sukupolville?

Inkeri Halla-aho, SIOn hallituksen jäsen, Main Interiors Oy:n osakas.