Sisustusarkkitehtuuri NYT

Sisko Anttalaisen Sisustusarkkitehtuuri NYT -taiteen maisterin opinnäyte tutkii, miltä suomalainen sisustusarkkitehtuurin kenttä näyttää vuonna 2020. Aihetta lähestytään koulutuksen, ammatillisen yhdistyksen ja työn näkökulmista. Lukujen alussa kulloiseenkin näkökulmaan tehdään tiivis historiakatsaus.

Historian taustoituksessa käytetään taidehistorian dosentti Susanna Aaltosen (FT) väitöskirjaa Sisustaminen on kuin käsialaa Carin Bryggman ja Lasse Ollinkari sisustusarkkitehdin ammatissa 1940- ja 1950-luvulla, jossa hahmotetaan ammattikunnan syntyä painottaen sen sodanjälkeistä etabloitumisen kautta. Lukujen lopussa nykytilasta esiin nousevia havaintoja verrataan varhaisiin vaiheisiin.

Alan nykyhetkestä on hankittu aineistoa haastattelemalla Sisustusarkkitehdit SIO ry:n puheenjohtajaa ja pääsihteeriä sekä toteuttamalla kysely Aalto-yliopiston Sisustusarkkitehtuurin ja kalustesuunnittelun koulutusohjelmasta vuosina 2010–2020 valmistuneilla taiteen maistereilla. Teetetty kyselytutkimus toteutettiin virtuaalisesti anonyymina, ja kysymykset käsittelivät kaikkia opinnäytteen näkökulmia. Sisustusarkkitehdit SIO ry:n edustajien teemahaastatteluilla pyrittiin selvittämään asioiden syy- ja seuraussuhteita ja syventämään tutkimuksen teemoja. Tutkimuskysymyksen rinnalla teemana kulkee alan sukupuolittuminen, jota tarkastellaan tilastojen valossa.

Sisustusarkkitehtien koulutuksesta muodostetaan ensin yleiskatsaus lukuina, minkä jälkeen luodaan tarkempi silmäys Aalto-yliopistoon, jolla on edelleen erityisasema Suomessa ainoana maisteritason sisustusarkkitehteja kouluttavana oppilaitoksena. Aalto-yliopiston koulutusohjelman vaiheita tarkastellaan vuosina 2010–2020. Tutkimusjaksolla koulutusohjelman ympärillä on tapahtunut paljon, mutta opetuksen sisältö näyttäisi kurssitarjonnan perusteella pääaineiden osalta lähes muuttumattomalta. Siirtyminen Arkkitehtuurin laitokselle on tuonut kurssivalikoimaan kyselyn vastauksissa kaivattua sisältöä, mutta business-puolen opetus uupuu yhä. Miesten suorittamien tutkintojen määrät eivät ole tarkasteluvälillä muuttuneet merkittävästi, mutta 1960-luvun jälkeen miesten suhteellinen osuus on romahtanut. Professuurit ovat sen sijaan pysyneet miesten hallussa. Myös SIOn jäsenistössä miehet ovat vähenemään päin, mutta puheenjohtajan paikalla on pääasiassa nähty miehiä. Kollegiaalisuuden ja alan arvostuksen edistäminen sekä viestintä alan sisällä ja ulospäin lukeutuvat yhdistyksen tärkeimpiin tehtäviin. Nykyään jäseneksi hyväksytään myös AMK-tutkinnon suorittaneita sisustusarkkitehteja, mutta varsinaisen jäsenyyden saavat suoraan vain taiteen maisterit. Yhdistyksen haasteena on, ettei järjestötoiminta tunnu kiinnostavan. Kuitenkin alan omaa järjestöä pidetään tärkeänä ja SIO-päätettä ammattinimikkeessä arvostetaan. Valtaosa sisustusarkkitehdeista tekee palkkatyötä pääasiassa arkkitehti-tai sisustusarkkitehtitoimistoissa. Yhden hengen pienet yritykset eri yritysmuodoilla ovat yleisiä, samoin kuin hybridimalli, jossa yhdistyy palkkatyö ja yrittäjyys. Sisustusarkkitehtien palkasta tai hinnoittelusta ei voi aineiston perusteella tehdä päätelmiä, mutta hinnoitteluavulle on kysyntää.

Yrittäjien tuntivelotuksessa on isoja vaihteluita. Suhde arkkitehteihin on arkipäiväistymään päin, mutta vuoropuhelun merkitystä projektien alussa korostettiin. Opinnäytteessä esiin nostetaan myös uudelleen virinnyt keskustelu ammattinimikkeestä; valtaosa pitää sisustusarkkitehtia hyvänä, mutta osa olisi valmis vaihtamaan nimikkeen toiseen. Sisustusarkkitehdin rinnalla käytetään usein muita nimikkeitä tarkentamaan osaamisalaa.

Lataa pdf tästä, Sisustusarkkitehtuuri NYT